”Taide on vaarojen aluetta. Taiteilijan ensimmäinen ominaisuus on siis rohkeus. Rohkeutta on kahdenlaista; rohkeutta henkilökohtaisessa vaaratilanteessa ja rohkeutta vastata teoistaan, olipa tilinteko tarpeen tuomarinpöydän edessä tai sisäiselle vallalle, omalletunnolle. Rohkeutta henkilökohtaisessa vaaratilanteessa on samoin kahdenlaatuista. Ensinnäkin se voi olla välinpitämättömyyttä vaarasta. Johtukoon tämä sitten yksilön perusluonteesta tai elämän väheksymisestä taikka tottumuksesta, niin kaikissa näissä tapauksissa rohkeus on katsottava pysyväksi ominaisuudeksi. Toiseksi sen voivat synnyttää suoranaiset vaikuttimet, sellaiset kuin kunnianhimo, isänmaanrakkaus, kaikenlainen intomieli. Tässä tapauksessa rohkeus ei ole varsinainen ominaisuus vaan mieliala, tunneilmiö.” ”… Onnellinen se taideyhdistys, jossa malttamatonta urhoollisuutta usein esiintyy! Se on rehottava kasvannainen, mutta se todistaa, että maaperä on voimakas. Eipä edes uhkarohkeuteen, eli tarkoituksettomaan urhoollisuuteen saa suhtautua halveksuen. Pohjaltaan sekin on samaa intomielistä voimaa, joka puhkeaa toimintaan eräänlaisen intohimon alaisena, ilman järjen myötävaikutusta.”