| Täti valkoinen on
tiensä alussa. Toisin kuin sadun kolme väri tätiä,
täti valkoinen ei ole vielä saavuttanut omaansa, vaan
on retkellä etsimässä sitä. Ei niin etteikö yhtä ja
toista olisi jo tapahtunut mutta ajan patina ei vieläkään
ole antanut tunnistettavaa vastausta. Telakalla tapahtuva performanssi
on osa tuota etsikkoretkeä. Huumori on hienovarainen asia. Sillä voi saada niin paljon aikaan. Ihminen on nauraessaan avoin uusille asioille mutta mitä silloin voi livahtaa sensuurin läpi? Siis kaikellehan pitää pystyä nauramaan niin omalle turhantärkeydelleen, liian pienelle palkalle, rasismille, feminismille kuin lahtaamisellekin. Eikö niin? Ja onko sillä merkitystä kuka kertoo vitsin tai kuka läjähtää kanveesiin niin että paska lentää. Milloin naurat kanssani ja miloin naurat minulle? Ja entä sitten kun naurat minulle? Saanko minä silloin rakkautta vai alentuuko arvoni? Sitten on tietysti sekin mahdollisuus etten naurata laisinkaan. Voihan käydä niinkin ettei enää mikään naurata ja se jos jokin olisi huonompi juttu. |